sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Uusi tuttavuus (video)

Tämä teksti voisi alkaa samoin kuin edellinen, meillä oli ihana luminen maisema yhden päivän ja tänään on satanut kuin esterin sieltä, ja kaikki paikat on taas täynnä vettä ja kuraa.


Lauantain ilottelut ja syypää kengän vääntymiseen


Tänään oli kuitenkin loistava päivä lähteä Maarit Raiskion valmennustunnille MP Centerille, Hämeenlinnaan. Maneesissa sade ei haitannut ja pääsin vielä nauttimaan 45 minuutin yksityistunnista. Eilen kuitenkin vähän vastusti, kun oli lähdössä vielä illalla ratsastamaan ja siinä kuntoon laittaessa totesin, että toinen etukenkä on vääntynyt. Ihana kengittäjä vastasi hätäviestiin, mutta ei päässyt paikalle, joten käytin seuraavan puoli tuntia irrotellen kenkää naula kerrallaan. Onneksi Liinatukalla on vahvat kaviot, joten valmennusta ei tarvinnut perua. Maanantain ennustettu pakkaspäivä vaan vähän pelottaa, miten poika parka tarhassa liukastelee ilman hokkeja mokkuraisella pohjalla. Sisään jättäminen on täysin mahdoton ajatus, hevonen sekoaisi siitä täysin.

Takaisin valmennukseen:
Maarit on siis minulle valmentajana täysin uusi tuttavuus, toki hänen olympiaratsastaja-taustansa on tuttu. Lähdimme tunnustelemaan hänen oppejaan avoimin mielin.



Kerroin hiukan hepasta ja sen vahvuuksista ja ongelmakohdista ja aloitimme kevyessä ravissa ympyrällä. Ravasin molempiin suuntiin ja Maarit sanoi tykkäävänsä Liinatukan ravista. Myös muoto oli sopiva ja rennon oloinen. Korjauksia tehtiin ensin ratsastajaan. Kevensin liikaa eteen ja liike piti hakea enemmän polven taakse. Ympyrällä jatkoimme niin, että toisella puolikkaalla piti joko koko hevosta tai vain takapäätä siirtää ulospäin, kuitenkin piti jatkaa kääntämistä ympyrän suuntaan. Tarkoitus oli tuoda sisätakajalkaa paremmin rungon alle ja koska Liinatukka oli vähän jäykkä asettumaan, sain ajatella ensin taivutusta rungosta ja siitä hakea asetuksen. Toimi. Sitten ratsastimme kouluradan muotoista uraa (neliö-maneesissa) ja kulmat piti ratsastaa kuin voltti, askel sai tulla pienemmäksi, mutta tahdin tuli säilyä. Samaa tehtiin vuorollaan molempiin suuntiin.

Sitten tein muutaman voltin, jolla piti myös ajatella sisätakajalkaa hieman alle kun ura lähestyi ja jatkaa siitä avoon. Näin avo alkoikin paljon pehmeämmin ja sujuvammin kuin yleensä. Taas minun piti muistaa istua takataskujen päällä ja kun pääsin painopisteeni kanssa tarpeeksi taakse, alkoi Liinatukka polkemaan paremmin ja löysi tasapainon. Ravin tuli samalla vahva jousto, se oli hieno!

Teimme samalla ajatuksella myös travels-taivutusta eli etuosa uralla (asetus liikkeen suuntaan) ja takaosaa tuotiin hieman sisemmäksi. Maarit totesi taivutusten olevan jopa helppoja Liinatukalle. Tottahan se on, hevonen meni helposti ja vaivattomasti kun tasapaino oli kunnossa.




Jatkoimme sitten hetken vielä ympyrällä ja tarkoitus oli saada nostettua hevosen niskaa pyöreänä ylemmäs. Maarit totesi, että jos koetamme nostaa niskaa heti korvien takaa, saattaa hevonen jäykistyä samalla selästä mutta joka hevosella on yksilöllinen kohta, mitä se pitää mielellään korkeimpana kohtana ja tätä kohtaa halusimme ylemmäs.
Liinatukka alkoi jo väsymään ja en saanut erityisemmin niskaa ylös. Nyt Maarit totesi että pidän jalkoja aika takana ja tämän vuoksi minun on vaikea saada painopistettäni tarpeeksi taakse, jos antaisin pohkeiden tulla vähän edemmäs (istu polven takana), minun olisi helpompi pitää paino oikeassa paikassa. Hän oli niin oikeassa!

Huilitauon jälkeen otettiin laukkaa, ensin haastavampi vasen kierros ja Liinatukka oli koko ajan inasen vahva ja veti minua irti satulasta. Maarit huomasi tämän heti ja hankki meille satulaan kauhukahvan eli alaturparemmin, josta minun oli tarkoitus pitää ulkokädellä ja antaa hevosen vetää hihnaa vasten. Sain totutella vähän ravissa ja tässäkin Liinatukka koetti olla vahva, johon Maarit totesi, että kaikki hevoset, rodusta riippumatta, ovat vahvimmillaan, jos eivät ole taipuneita. siksi olisi todella tärkeää ylläpitää taivutus. Se oli olevinaan hankalaa, mutta Maarit muistuttu, että koska hevonen teki hyvin avot ja sulut, käyttäisin sitä hyväkseni ja ajattelisi avoa taivuttaessani ja kas yllätys, hommahan alkoi toimimaan paljon kevyemmin.

Laukassa olisi tärkeää ylläpitää taivutus myös ja uskaltaa myös antaa pohkeiden ja muun vaikuttamisen välillä pehmentyä, "uskalla hengittää välillä", ja hevonen alkoi toimimaan upeasti. Toki se oli vielä aika matala edestä, mutta laukkaan tuli pehmeyttä ja rauhaa ja kaikki tuntui yhtäkkiä paljon helpommalta. Remmistä pitäminen vaikutti siihen, että aloin pysymäään vahvemmin satulassa ja koko asentoni parani (videolta katsottua) ja Maarit totesikin, että jos hevonen on vahva, joudun pitelemään polvilla ja reisillä enkä pääse vaikuttamaan alapohkeella. Niin totta! Tuntui uskottamalta, että tämä valmentaja todella ymmärsi ongelmani siellä selässä ja miksi en voi vaikuttaa niin "kuin kuuluisi".

Sain valtavasti apukeinoja eri tilanteisiin ja siltikin oikeastaan keskityimme muuttamaan vain paria kohtaa ratsastuksessani. Hyödynsimme myös hevosen vahvuuksia hankalissa tilanteissa. Maarit myös keskittyi ainakin näin ekalla kerralla positiivisiin asioihin, eikä puhunut mitään vinoudestani, joka oli kyllä olkapäiden osalta välillä silmiinpistävä. (video).

Valmennuksesta jäi mahtava fiilis ja kyllähän yksityitunti on todellakin jotain ihan muuta kuin ryhmätunti, tekemistä voi muuttaa lennosta tunnin aikana, pääasia on lisätä hevosen toimivuutta, ei vain selvitä tehtävistä jotenkuten. Näitä selvästikin kullanarvoisia yksäreitä on onneksi luvassa lisää.

Videokooste tunnista täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti