maanantai 9. huhtikuuta 2018

Täydellisiä hetkiä (+video)

Kevät on vihdoin täällä! Viikko sitten tiistaina tein viimeiset treenit loistavalla lumisella kentän pohjalla ja nyt ahkeran auraamisen ansiosta kentältä pilkottaa hiekka. Muutama tuhat litraa vettä saisi vielä lumen mukana toki kadota ennen kunnon ratsastuskelejä.

valmennus 7.4.18


Eilen Liinatukka pääsi tarhaamaan ensimmäistä kertaa ilman loimea ja ei siinä mennyt minuuttiakaan kun tarhakaveri kiersi ympärillä ja heppaset olivat rapsutuspuuhissa. Voi toisten onnea!
Karvanlähtökin on nyt hurjimmillaan ja hevosia saisi raaputella niin paljon kuin jaksaa ja samaan aikaan tarhat huutavat siivoojaa. Hakealueet onkin jo osittain siivottu ja nyt parin (vapaa-)päivän aikana ne on tarkoitus viimeistellä.  Muut alueet saavat vielä odotella kuivempia kelejä ja sitten päästetään mönkijä puskulevyllä hommiin. Miksi jumittaa oma selkä kun koneetkin on keksitty?

valmennus 12.4.16 (2 vuotta sitten) Huomaan ryhdin muutos


Jo mainitsemani viime tiistain ratsastus Liinatukan kanssa kuuluu sarjaan Täydellinen ratsastus. Jokainen tietää, että niitä kertoja tulee harvoin. Olin jo pidempään mielessäni miettinyt, miten löytäisin taas sen ihanan kootumman (balleriina-)laukan kun pelkällä istunnalla en sitä yksin mennessäni saanut aikaan. Sitten muistelin vanhoja harjoituksia ja viime kevättä kun laukka alkoi kulkea, mitäs silloin tehtiinkään?

Voltit oli yksi avainsana. Toinen on pyöreämpi muoto. Siispä ensin voltilla käynti-ravi siirtymisiä niin, että hevonen pysyi ylälinjastaan rentona ja pyöreänä ja toisaalta säilytti voltin kaaren, ei valunut ulos tai sisään ja keskittymällä todella tarkasti omaan ulkokylkeen saavutin hyvän tasapainon meille ratsukkona, jolloin Liinatukkakin alkoi kulkemaan voltilla kuin raiteilla. Tästä kun nostin laukkaa, hallitsin ulkokyljen ja lavan, joka usein vähän falskaa ja toisaalta kääntämällä jyrkemmin (voltti), hallitsin askelpituuden ja sieltä se superlaukka taas löytyi niin hyvin, että lopulta pystyin jatkamaan isommalle uralle sitä menettämättä. Mahtava fiilis!

Tämän jälkeenkin hevonen pysyi todella rentona ja hyvin avuilla ja loppuravit ratsastin tasapainoisemmalla hevosella kuin koskaan, ilman yhtään kiihdytystä, sisäänkaatumista tai pään heilautusta. Täydellinen ratsastus siis :)

Tämän jälkeen olikin vähän paineita, kun halusin lauantaiseen Maarit Raiskion valmennukseen edes pisaran noista hetkistä, saada laukan kanssa edes pienen onnistumisen. Tällä kertaa Liinatukka oli ehkä epätasaisin, varsinkin kun itsenäiset alkuravit jäi tekemättä ja aloitin heti Maaritin silmän alla. Liinatukkaa täytyy pikkuhiljaa lyhentää, hidastaa ja pyöristää niin se tulee pehmeämmin ja halukkaammin hyvään muotoon ja siksi koetan aina ehtiä ravaamaan hyvin alkuun. Nyt tuli arviointivirhe ajan kanssa.

Sain kuitenkin hyviä ohjeita. Vasemmalle tarvitsen, en voimakasta, vaan tasaisen asetuksen ja tasaisen sisäohjan ja taivutuksen ja siihen Liinatukka sitten rentoutuikin. Teimme alkuraveissa pieniä pohkeenväistöjä kohti uraa, jotta hevonen alkaa antaa vaikuttamaan itseensä. Kun se rentoutui, istuin alas ja aloin ratsastamaan kulmat vähän pyöreämmin ja ajatuksella, että ne kestää vähän kauemmin. näin saatiin pikkuhiljaa painoa enemmän takaosan päälle ja hevosta odottamaan. Tästä jatkettiin volteille ja piti alkaa pikkuhiljaa nostamaan kaulan keskiosaa vähän ylemmäs.

Todettiin, että suomenhevonen haluaa tuntea vapauden edestä, sitä ei voi käsillä lyhentää ja nostaa (kuten puoliveristä) vaan joskus tunne voi olla jopa vähän löysästä ohjasta. Siispä asiaa pitää lähestyä toisesta suunnasta. Maarit kehui Liinatukan takajalkoja niin nopeiksi, ettei minun tarvitse murehtia niistä yhtään ja minulla oli varaa hidastaa ravia ja hakea kokoaminen ja nostaa etuosaa sen kautta, että istun sen hitaampaan ja lyhyempään raviin. Toki sitäkään ei voi tehdä loputtomiin.

Siispä volteilla haettiin hitaampaa ravia, jolloin etuosa lähtikin nousemaan itsestään eikä hevonen alkanut nojaamaan kädelle tai työntänyt alakaulaa pitkäksi. Maarit kehui myös volttien ravin tahtia.
Tästä lähdettiin tekemään lävistäjällä pohkeenväistöä niin, että aloitettiin väistö loivana etuosa johtaen ja pikkuhiljaa suoremmalla hevosella ja sitten vielä hidastaen ravia. Annettiin sen hitauden jyrkentää väistöä, jottei tarvinnut puskea pohkeella kovempaa sivulle.
Taas Liinatukka sai kehuja huippuhevosille ominaisesta kyvystä hitaassakin ravissa nostella takajalkojaan korkeammalle. Omistaja tietysti kehräsi ilosta hevosensa selässä hiljaa mielessään :)

Laukkojen kanssa oli aluksi hankalaa. Maarit oli kuitenkin todella kärsivällinen valmentaja eikä halunnut että hevonen hermostuu tai hätäillään. Sain rauhassa ratsastaa hevosen käynnissä rennoksi ja taas käytettiin väistöjä ja sulkumaista taivutusta hyväksi, koska Liinatukka on niissä hyvä ja ne osaa, niin se tuo sille onnstumisen fiilistä ja rentoutta ja vasta rennolla hevosella hyvässä muodossa laukannosto. Alkuun en ihan malttanut tehdä asioita loppuun asti ennen laukannostoja ja se näkyi heti laukassa mutta sitten itsekin rentouduin ja maltoin viimeistellä kunnolla ja laukka parani huomattavasti. Tässä oikeastaan sain vaan varmuutta että teen asioita ihan oikein ja jatkan sillä tavalla mutta pitää vaan saada hevonen rennoksi niin että se laukkojen välissä antaa vaikuttaa itseensä.

Tällä kertaa ei juurikaan puututtu istuntaani ja se kyllä vähän näkyy videollakin, mutta onneksi ensi viikonloppuna on taas istunnan tehovalmennus :)

Videoltakin voi seurata ryhdin ja muodon parantumista lopputuntia kohden. Pätkiä valmennuksesta siis.






maanantai 2. huhtikuuta 2018

maaliskuun mietteet ja videot

Reilu kuukausi tässä taas hurahtikin ihan huomaamatta viime postauksesta, mutta keväinen "lumimyrsky" järjesti tälle päivälle odottamattoman laiskottelupäivän joka onkin ihan kiva viettää tässä koneella :)

Lumimyrsky lainausmerkein, koska ei täällä nyt niin kovasti tuule, mutta muuten on vähän ikävä ilma. Hevoset saivat kaikki vapaapäivän ja vähän oma-aloitteista laiduntouhua.

maastoiltu on ahkerasti ja se on ollu näillä keleillä niin ihanaa!


Maaliskuussa jatkui täydelliset treenikelit niin kentällä kuin maastossakin. Valmennuksiakin kertyi sopivasti, joten tällä hetkellä tuntuu, että ratsastus on ihan hyvällä mallilla kohti kesän kisoja.

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen. Liinatukan satula alkoi melko yllättäen kiusaamaan. Aluksi tuli pieniä hetkiä, kun hevonen pyrki selättömäksi, mutta rentoutui sitten, kunnes eräänä päivänä se pyrki alkuraveista asti vaan pitkäksi ja juoksi alta. Satulasta alkoi myös kulumaan jännä napautus-ääni, kun se ilmeisesti löi takaisin hevosen selkää päin. Tämä koko prosessi tapahtui kahden viikon aikana ja olin onneksi ollut hereillä asian kanssa ja sainkin pikaisesti sovittua ajan satulan toppajalleni Kangasalan klinikalle.

Ilmeisesti hyvät treenikelit ja mahdollisesti keväällä vaihtunut heinäerä johtivat siihen, että Liinatukka hoikistui ihan silmissä. Tämähän on ollut meille aiemmin lähes tuntematon ongelma. Tällä hetkellä hevonen on mielestäni oikein hyvässä kunnossa, mutta nyt se ei saisi enää laihtua. Joka tapauksessa satula muuttui ainakin kaksi numeroa liian isoksi eikä se oikein romaaninkaan kanssa toiminut. Klinikalla lisättiin villoja ja muutos hevosessa oli melkoinen. Heti koeratsastuksessa hevonen nosti hienosti selkää satulaa kohti, mutta koeratsastuksen jälkeen piti vielä vähän fiksata satulan kallistusta oikealle.

klinikalla otettu räpsy :)


No, tämä kallistus-ongelma jatkui vielä kotonakin ja paikkasin asiaa pienellä villapalalla satulan vasemmalla puolella etuosassa. Ongelma ei sillä kadonnut ja napautus-äänikin palasi takaisin. Vaihdettuani paksumman villapalan vasemmalle on satula ollut suora, mutta edelleen se on tyhjä sieltä jalustinkoukkujen alta ja satula tuntuu "pyörivän" siellä selässä.

Tämän vuoksi otinkin vähän tiiviimmän ilman satulaa-kuurin ja pakko sanoa, että kyllä se tuolla omissa sisäreisissä tuntui. Valitettavasti laukat kärsivät satulattomuudesta mutta valmennukseen oli taas pakko laittaa satula. Siellä hevonen olikin yllättävän tyytyväinen ja rento. Tämä viikko vielä kärvistellään ja perjantaina vien satulan "huoltoon", jospa siitä hyvä saataisiin. Epäilys on, että villat olisivat päässeet jotenkin liikkumaan.

Maaliskuussa käytiin Kärkkäisen Annan tunnilla Ypäjällä, mutta hevonen juoksi alta, kaatui sisään ja oli etupainoinen. Oli niitä parempiakin hetkiä, mutta ei niin hyviä, kuin kotona ja se harmitti. Pystytään parempaan, mutta jostain syystä ryhmätunnilla ei saada meistä oikein mitään irti. Olimme myös mukana Suomenhevosten Superviikonloppuna Annan valmennustunnilla ja silloinkin puuttui rentous ja hevonen tuntui juoksevan koko ajan vähän alta pois. Tämä oli kuitenkin kilpailuja ajatellen hyvä tilaisuus käydä vähän jännittävämmissä, ei niin tutuissa paikoissa ja Liinatukka käyttäytyi kyllä ihan hienosti, eikä katsellut kovinkaan paljon ympäristöään.


Nyt kun on päässyt nauttimaan Maaritin yksäritunneista, niin kiinnostus pienempiin ryhmiin kasvaa koko ajan. Meillä oli sitten tilaisuus käydä minulle vähän vieraamman valmentajan tunnilla, myös yksityistunnilla ja siellä pääsimmekin keskittymään paljon istuntaani ja apujen käyttööni. Todella hyvä ja valaiseva tunti! Tätäkin on luvassa lisää tässä kuussa ja open sanoin tehtiin mäkihyppääjästä Isabee Werthiä ja jos se ei muussa näkynyt, niin saadessani painopisteeni taaemmaksi hevonen todella rauhoittui alleni ja laukassa saatiin ihan super-fiiliksiä! Tunne oli, kuin jos hevoseni olisi balleriina ja nousisi varpailleen ja lähtisi siitä laukkaamaan, vähän toista kuin alamäkeen vyöryminen normaalisti :D

video balleriina-laukasta:



Pääsiäisperjantaina Liinatukka kuitenkin palkitsi uurastukseni käyttäytymällä jälleen uudessa paikassa, Aulangon uudessa hienossa maneesissa, Anna tunnilla, kerrassaan hienosti. Huolimatta edellisen (este-)tunnin säädöistä ja pienestä kaaoksesta tuntien välissä, se pysyi viilipyttynä ja taisi vain kerran hiukan säikähtää avautuvaa ovea. Ravissa tanssimme melko hyvässä tasapainossa eteenpäin, laukka oli taas vähän etupainoista enkä päässyt istumaan ihan niin taakse kuin taannoisessa valmennuksessa, mutta Liinatukka kantoi itsensä hienosti joten ei myöskään kaatunut sisään tai mihinkään muuallekaan. Ihan mahtavaa!

videokooste tunnista:





Tiedän, että on vähän outoa(?) käydä monen valmentajan tunneilla koko ajan, mutta itse koen, että kaikki tukevat toisiaan. Maaritin kanssa koen, että viedään laukkaa ja koko hevosta eteenpäin ja saan hänen huippukokemuksensa avukseni ja Heidi, tämä uusi tuttavuus taas on tarkka istunnasta ja antaa minun keskittyä vain siihen ja pääsemme hiomaan apujen käyttöä kaikessa rauhassa ja toisaalta Anna on sitten se pysyvä kulmakivi joka tuntee meidät pidemmältä ajalta ja luotsaa ja kannustaa meitä eteenpäin. Ratsastushan on pieniä hetkiä, tuntemuksia ja oivalluksia joita kerätään muistiin ja pyritään löytämään tie päästä niihin hyvin hetkiin uudestaan kiinni, jonain päivänä jopa ilman sen valmentajan paikalla oloa, kotitreeneissäkin.

Tiivis valmentautuminen jatkuu myös tulevilla viikoilla ja hyvä niin, sillä oman kentän kanssa onkin jännät paikat seuraavat pari viikkoa, kuinka sen sulaminen tapahtuu tänä vuonna?

tiistai 27. helmikuuta 2018

Talven parasta aikaa

Liinatukalla oli viikko ahkeraa aherrusta koulutreenien parissa, kunnes sunnuntaina ja maanantaina kävimme tuulettamassa päätä maastossa. Tiet ovat nyt parhaimmillaan, sopivan kimmoisa lumipohja kaikkialla. Niinpä mekin pääsimme laukkaamaan jopa viisi kertaa näillä kesäaikaan kovilla ja kivisillä teillä. Päätimme myös kurkata viime syksynä löytämämme usean kilometrin mittaisen suoran ja tällä pätkällä laukkasimme mennessä kolme kertaa melko rauhallisesti, sillä Liinatukka vähän kummasteli vieraita maisemia ja siltikään emme nähneet suoran loppua ja käännyimme kotiinpäin. Takaisin tullessa olikin hevosissa enemmän menohaluja ja pääsimme laukkaamaan "niin kovaa kuin kintuista pääsi". Voi ihanuutta!

Piiiiiiitkän suoran puolissä, tästä sai vielä laukkailla kotia kohti. Alkavassa hämärässä ei puhelimen kamera enää oikein jaksa...

Ihana auringoalasku ja valoisat illat


Maanantain maasto olikin sitten jo leppoisampi, mutta silti yhtä mukava. Ilmatkin ovat pysyneet suotuisina ja maastossa on tarjennut hyvin tai sitten sitä on vaan oppinut pukeutumaan riittävästi.

Yhdet koulutreenit menimme pitkästä aikaa ilman satulaa ja on se jännä, miten saan itseni niin paljon rennommaksi tuolta nivusista, satulan kanssa jotenkin kannattelen jalkojani eri tavalla, näin vapaana roikkuessaan jalat ovat luonnollisesti lähellä hevosta ja rennot. Toinen huomio istunnassani on viime aikoina kiinnittynyt erityisesti sisäreisiin ja niiden rentouden vaikutukseen hevosessa. Pystyn jo tietoisesti rentouttamaan sisäreidet, mutta se vaatii keskittymistä ja tällöin tulee mieleen kuvailu: "halaa hevosta jaloillasi" ja hevonen rentoutuu ja nostaa rohkeammin selkää ylös.

Olen tehnyt edelleen paljon siirtymisiä laukasta käyntiin aitaa kohti ja muutamien toistojen jälkeen alkaa aina tulla hyviä siirtymisiä. Olen myös ottanut vastataivutuksen työkaluksi aika moneen asiaan. Liinatukalla on tapana kiemurella ja kaatua vinoksi milloin mihinkin suuntaan, jos päivä on sellainen ja tavallisen sisään-taivuttelun avulla saan sen kyllä rennommaksi mutta en suoraksi. Vastataivutusten avulla saan ulkolavan hallintaan, rentouden ja lopulta suoruuden. Kiitos vaan Maaritille tästä hyvästä tehtävästä, mitä en olekaan aiemmin ymmärtänyt käyttää ja luulen että yksi taikasana on se hidas suoristus vastataivuksesta, niin että hevonen lopulta jää rehellisemmin ohjan ja pohkeen väliin.

Niin kuin aina sanotaan, että yksi asia johtaa toiseen ja niin edelleen, niin näiden edellä kerrottujen harjoitusten avulla olen päässyt tekemään myös omia oivalluksia muun muassaa ulko-ohjan pidätteestä, jonka olen huomanut, ettei se menekään niin vaan läpi. Laukassa hevonen jää röhnöttämään kädelle, vastataivutuksessa pusketaan ja tavallisissa taivuttelussa sisään pusketaan myös ulos. Kun ulko-ohjan pidäte menee läpi, ongelmat katoavat aika nopeasti ja hevonen kantaa etuosaansa ihan eri tavalla. Niin sitä ei vaan näe metsää puilta, ennen kuin näkee :)

pojat Punainen Poni ja Liinatukka nauttivat "vapaudesta" talvilaitumella

 Alla: vuosi sitten laitumella nautittiin tähän tyyliin :)





tiistai 20. helmikuuta 2018

Pakkaset paukkuu

Sananmukaisesti paukkuu! Liinatukka on muutamana päivänä järkyttynyt sydänjuuriaan myöten, kun kavion alla on maa alkanut paukkumaan kovan pakkasen vuoksi. Onhan se aikamoinen ääni, vaikka ihminen sentään tajuaa mistä se johtuu. Eilen myöhään illalla puutkin pitivät aika pauketta. Talven ensimmäiset kunnon pakkaset on täällä.



 Onpa muuten ollut mahtavia talvikelejä. Maastot on viime aikoina jääneet vähän lyhemmiksi, vain reiluun tuntiin, mutta mukavasti niihin on mahtunut reipasta laukkaa, hankikahluuta ja äänetöntä ravia lumen pehmentämillä teillä. Nautittu on suunnattomasti!

Kenttäkin on tällä hetkellä huippukunnossa, sopivasti lunta ja mukavan jämäkkä. Päivällä kun pääsee auringonpaisteessa ratsastamaan kentälle ja kimaltelevat pellot loistaa siinä ympärillä ja hevoset kääntävät tarhoissa kylkensä aurinkoon ja nauttivat lämmöstä, tuntee sitä itsensä aika onnelliseksi.

Liinatukan kanssa ollaan ehditty muutaman kerran treenaamaan näitä laukasta käyntiin siirtymisiä kohti aitaa ja alkuun se tulee kovasti päin ohjaa etupainoiseksi, mutta muutaman toiston jälkeen siirtymiset parantuu ja hevonen hakeutuu jo ekasta laukka-askeleesta paremmin takajalkojen päälle. Vasen kierros sujuu tällä hetkellä paremmin, oikeassa tulee herkemmin etupainoiseksi. Välillä tarjoaa ihan valtavan hyviä hetkiä, kun pienestä ulko-ohjan pidätteestä hakeutuu paremmin takajalkojen päälle. Kunhan vaan kelit pysyy tällaisina, että päästään vielä useamman kerran harjoittelemaan!

Satulakriisikin painoi päälle, kun vime syksynä norsuksi lihonut (sairasloma) Liinatukka on palannut urheilullisempaan kuosiin ja oireet satulan istuvuudesta olivat alkuun lähes huomaamattoman pieniä. Hetkellistä kemurtelua, selättömyyttä ja kaatumista sisälavan päälle, josta sitten sain aika nopeasti taas rentoutumaan. Näin mentiin pari viikkoa, kunnes sitten viime viikolla yhtenä päivänä alkuravit mentiin pää pystyssä ilman selkää tai todella alas venyttäen turpa maassa reipasta ravia. Välimuotoa ei tahtonut löytyä. Vasta sitten aloin todella miettimään, että onkohan tämä satula etupainoinen? Niinhän sitten kävi, että etukaaren vaihtoon on aika varattu ja toivotaan että ongelma korjautuu sillä. Hauska kuinka pari viikkoa sitten hevoseni oli mielestäni lähes täydellinen ravissa ja näin nopeasti tilanne muuttuu. Kuinka ihmeessä päästiinkin näin pitkälle ilman ongelmia, laihtuminen tuskin ihan hetkessä on tapahtunut?

paksuponi Liinatukka heinäkuun lopussa 2017, vertailukuvaa tähän hetkeen ei valitettavasti löytynyt, mutta laitetaan alle aiempi hoikkapoika kuva, aikankin jos tuota kuvetta katselee.


Tämä talvena ollaan aika ahkerasti kaadettu hevosille pääasiassa kuusia, mutta jokunen männyn oksakin, nakerrettavaksi ja on hauska ollut seurata, kuinka aamuheinien jälkeen siirrytään "jälkiruoan" pariin kuusta napsimaan tai iltapäivällä ruokintojen välissä vietetän lauman yhteinen "nyt syödään kuusta"- hetki. Herkkämahaisimmat ovat olleet hyvässä kunnossa ja lähinnä löysää vatsaa on tullut vastaan silloin, kun puu on syöty jo rangaksi asti. Nyt vaan lumi asettaa haasteita saada kuusia metsästä kotipihaan mönkkärivoimin, kun puskulevy on lumessa vähän tiellä. Ennenaikaan kuusta käytettiin hevosten madottamiseenkin, sitä en tiedä kuinka tehokkaasti oikeasti toimii.

Hulmutukka esittelee pientä napostelukuusta :)



tiistai 13. helmikuuta 2018

Helmikuun hulinoita

Helmikuussa onkin päästy nauttimaan oikeasta talvesta, kimmeltävästä lumesta, auringonpaisteesta ja narskuvasta pakkasesta kavion alla. Pakkaset on pysyneet maltillisina mutta oma pukeutuminen on kyllä ollut -20c:lle sopivaa, mutta ainakin on ollut mukavan lämmin ratsastaa ja ulkona touhuta.

talvipäivän ihanuutta

kisailevat Liinatukka ja Punainen poni



Punainen poni on päässyt jo pikkuhiljaa liikutukseen ja omaehtoista liikkumista on ollut havaittavissa tarhassa yllättävän paljon. Päivittäin on leikitty Liinatukan kanssa, väännetty toista huulesta purren, hippasteltu ja vähän kovakouraisemminkin toisen kanssa väännetty. Lapsi on terve kun se leikkii :)
johan tässä onkin kohta puolitoista kuukautta jalkaa paranneltu. Vielä on muistona rupi ja siinä aavistuksen lämmin kohta, jalka on myös edelleen reiden sisäpinnalta hiukan toista paksumpi.

Punainen poni


Viimeksi puhuin myös uuden tamman aristavasta kavionpohjasta ja tässä asiassa ei ole edistymistä havaittu. Pohjallisesta huolimatta tamma arkoo kaviotaan ja on ollut nyt kuukauden päivät levossa. Meidän yhteinen tarina päättyy myöskin tähän eli tamma matkaa takaisin kotiin maneesitallille. Hänen herkille kavioilleen ei meidän ulko-olosuhteet tunnu sopivan, mikä on ollut todella harmillista.

uusi tamma


Hulmutukka oli ollut viime vuonna niin kiltti, että pukki toi joululahjaksi hieronnan ja lahja päästiin käyttämään viime viikolla. Edellisestä hieronnasta oli kulunut vuosi ja samat paikat tammalla jumiutuu kuin "aina ennenkin" eli ristiselkä ja lapojen takaa satulan siipien alta. Hierojan vinkistä lisätään vähän satulan alle toppausta, jotta satula ei ainakaan olisi etupainoinen ja siksi aiheuttasi kiristyksiä. Tamma kun on nykyisin hoikka omaan silmään vaikka siis aikuisten oikeasti hän on ihan normaalipainoinen ja tilanne on sen jaloille oikein hyvä nyt. Peukku sille!

Hulmutukka huuli tötteröllä hierottavana


Liinatukan kanssa päästiin viimeinkin Raiskoin Maaritin tunnille toista kertaa ja valmentaja havaitsi heti edistymistä, minkä olin itsekin huomannut hänen viime tuntinsa jälkeen. Liinatukka liikkui nyt energisemmin ja isommin, tosin kovin kokoavia harjoituksia ei tällä kertaa tehtykään. Todettiin että pystyn taivuttamaan molempiin suuntiin ongelmitta ja siirtelemään lapoja ja hevosen asentoa ravissa. Teimme hiukan alkuverkassa avoja ja myöhemmin vastataivusta, joka on enemmän suoristava kuin kokoava liike.

Laukassa oli nähtävissä kehitystä viime kertaiseen järjettömään etupainoisuuteen eli silloin tuntui että hevonen hyökkäsi ohjille totaalisesti ja tätä korjattiin kättä tukevan remmin avulla jotta pääsin rentouttamaan istunnan. Nyt hevonen oli parempi edestä, vaikkakin vielä alamäkeen liikkuikin.
Maaritin mielestä tässä vaiheessa ei olisi kovin isoa hyötyä temponvaihteluista laukan sisällä (joita olin pohjien parantuessa kotona viime aikoina tehnyt), vaan hän lähtisi parantamaan laukkaa käynti-laukka-käynti siirtymisten avulla. Teimme samaa harjoitusta jota hän käyttää nuorten hevosten kanssa kun opettaa laukasta käyntiin (jota verrattiin koirien istu-komentoon, ei sen kummalisempaa) eli annetaan seinän jarruttaa lähestyen viistosti kohti seinää ja heti kun hevonen pysähtyy, paine pois. Näin se oppii että hidastaessa paineen saa pois. Koska Liinatukan laukka-askeleet olivat ensimmäisillä askeleilla laadukkaampia hän pyysi tulemaan pysähdykseen aika lyhyellä laukkapätkällä, kun hevonen on ennen siirtymistä paremmin takajalkojensa päällä, tuntuu siirtyminen itsessään hevosestakin helpommalta.

Liinatukka toimi tässä kivasti ja oppi nopeasti idean ja pian se siirtyikin pienestä painesta jo selvästi ennen seinää.Laukkaharjoituksen jälkeen hyödynnettiin hevosen juuri oppimaa ravissa ja varsinkin alkuun se reagoikin hienosti pidätteeseen. Uskon että tämä asia opitaan nopeasti ja siitä on varmasti suuri apu!

Alla lyhyt video tunnista, laukkatehtävässä näkyy hyvin siirtymisten parantuminen ja laukan jälkeen hevosen uskomaton rentoutuminen (kuin untuvatyynyllä olisi ajellut) vaikka pieni kiire sinä lopussakin välillä iskee, ravi kuitenkin pyörii viimeisessä pätkässä hienosti!


Pelkkää treeniä ei kuitenkaan elämä ole ollut, vaan lumisilla teillä on laukkailtu, ravailtu ja tarvottu metsässä hangessa. Hevoset ja ihmiset ovat nauttineet ja toivotaan että nämä täydelliset talvikelit jatkuvat vielä pitkään.




torstai 25. tammikuuta 2018

Tammikuun tarinoita

Kirjoitusinto on ollut vähän hukassa viime kuukausina, mutta ihan vielä en laita pillejä pussiin. Josko tänne välillä tulisi kuulumisia kirjoiteltua.

hevosille on haettu ahkerasti kuusia ja se onkin parasta touhua ruokailujen välissä.


Vuoden pimein aika on vihdoin ohitse ja Joulun aika vilahti nopeasti, tänä aattona päästiin Aattoratsastukselle pienen lumikerroksen tuodessa valoa ja tunnelmaa. Ei mitenkään itsestään selvää viime vuosina. Talvilomakin tuli pidettyä osittain sairastellen ja aurinkoiset talvipäivät tuli ihailtua lähinnä ikkunasta. Muutama viime viikko päästiin kuitenkin nauttimaan oikeasta talvesta ja sen ihanuudesta. Keveä kimmalteleva pakkaslumi teki maisemista satumaisen kauniita ja hevoset liikkuivat innokkaasti pehmeällä lumella. Johan tuossa tuli tallattua kenttää muutama viikko parin sentin lumikerroksen turvin, rauhallisessa ravissa ja käynnissä, nyt pääsi viimein laukkaamaankin!

maneesi ihan omassa käytössä, huippua! ja treenit meni putkeen myös :)


Pakenimme kerran Liinatukan kanssa maneesillekin laukkaa treenaamaan kun valmennus peruuntui ja halusin vähän tehokaamman treenin. Kesä ja kisakausi kuitenkin lähestyy koko ajan ja laukkaa on päästy treenaamaan tosi vähän, lähinnä valmennuksissa ja maastossa humputellen.

Hevosetkin ovat vähän sairastelleet, Punainen poni sai Uuden vuoden aikaan aikamoisen hokkireijän takajalan sisäpintaan, kintereen yläpuolelle ja sehän tulehtui niin että jalka pamahti kaksinkertaiseksi. Päivystäjä, (tapahtui tietenkin juuri loppiaisena) määräsi penisilliinikuurin ja sitä sitten piikiteltiin kiltille potilaalle. Turvotus ei vaan laskenut millään ja oma eläinlääkäri totesi antibiootin auttavan paremmin, siispä Oriprim kuuri siihen päälle reippaalla annostuksella.

Pieni Punainen potilas


Viimeisenä Penisilliini-päivänä Punainen sai shokin. Se alkoi päristellä käytävällä niin, että tulkitsin sen pelkäävän jotain ja avasin sen varmuuden vuoksi pois ketjuista. Siitä se meni sitten itse karsinaan jossa jatkoi hyvin voimakasta pärinää ja ikäänkuin väisti piikityksen puoleista kaulaansa. Näki että hevonen ei ole ihan tässä maailmassa. Tilanne kesti tovin ja ehdin siinä soittamaan eläinlääkärillekin, sillä ennen en ole shokkiin törmännyt. No, vaarallisinta siinä kai oli se, jos kiinni oleva hevonen taittaa niskansa tai vahingossa vahingoittaa ihmistä mutta Punainen on aina niin rauhallinen, jopa shokkireaktio oli melko maltillinen :) Muutamassa minuutissa tilanne oli ohi ja totesimme, että ei penisilliiniä Punaiselle enää.

Tulehdus oli niin paha, että tarvittiin vielä toinenkin Oriprim pönikkä ennenkuin jalka alkoi rauhoittumaan ja vaikka tulehdus on nyt ohi, ihokudosten palautuminen tulee kestämään vielä viikkoja. Niinpä Punainen jatkaa vapaaherran elämää vielä viikkoja. Meidän luotetuin opetushevonen, kyllähän se vähän harmittaa, mutta elämä on.

Uusi tamma ja potilas Punainen taustalla


Uusin tulokkaamme, syksyllä saapunut suokkitamma alkoi myös muutama viikko sitten arkomaan etustaan ja ilmeisesti mahdottoman kostea syksy ja siihen perään pakkaset ilman kunnon lumikerrosta olivat kuluttaneet anturan ohueksi. Niinpä sekin sai pohjallisen kavioonsa ja on myös viettänyt talvilomaa. Nyttemmin lumien tultua on omaehtoinen liikkuminen alkanut taas reippaalle hevoselle maistua, muun muassa aamuheinille painellaan täyttä laukkaa, mutta saa nähdä miten tänään ilmestyneet kaljamat vaikuttavat liikkumiseen. Tamma sai biotiinikuurin vahvistamaan kavioita, mutta eihän siitä samantien mitään hyötyä ole.

Liinatukka on onneksi porskuttanut terveenä ja olemme päässeet tänä vuonna jo yhteen valmennukseenkin. Ravissa asiat sujuvat todella kivasti ja olen koettanut päästä enemmän kokoamaan avotaivutusten avulla. Myös kropan kannattelu siirtymisen aikana on tällä hetkellä työn alla. Suoruutta on saatu paljon lisää, samoin taipuminen molempiin suuntiin on ollut hyvää. Laukkaankin on taas löytynyt punainen lanka, mutta treenikertoja tarvittaisin vaan lisää. Kelistä päätellen uutta maneesireissua pukkaa viikonlopulle.



Sellaisia muutoksia on pikkuhiljaa hiipinyt ratsastukseeni, että syksyllä jätin jo kannukset pois valmennustunneilta, kotonahan en käytä niitä koskaan, mutta tietysti kisojen takia niitä tulee kisakaudella valmennukissakin käytettyä. Raippakin on kotona usein ollut 70cm tynkä ja viime aikoina olen mennyt paljon ilman raippaakin, varsinkin laukkaa on jotenkin helpompi ratsastaa ilman sitä. Itse ajattelisin, että hevonen on herkempi avuille kun en tarvitse apuvälineitä muistuttelemaan ja yhteistyömme sujuukin todella kivasti, lähinnä saan vuolaasti pikkuheppaani kehua ja sen jälkeen se vasta parastaan pistääkin. Muru :)

Vielä hauska kuva Hulmutukasta erään tunnin lopuksi. Kaikki hepat olivat silloin kovasti huuruisia.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Uusi tuttavuus (video)

Tämä teksti voisi alkaa samoin kuin edellinen, meillä oli ihana luminen maisema yhden päivän ja tänään on satanut kuin esterin sieltä, ja kaikki paikat on taas täynnä vettä ja kuraa.


Lauantain ilottelut ja syypää kengän vääntymiseen


Tänään oli kuitenkin loistava päivä lähteä Maarit Raiskion valmennustunnille MP Centerille, Hämeenlinnaan. Maneesissa sade ei haitannut ja pääsin vielä nauttimaan 45 minuutin yksityistunnista. Eilen kuitenkin vähän vastusti, kun oli lähdössä vielä illalla ratsastamaan ja siinä kuntoon laittaessa totesin, että toinen etukenkä on vääntynyt. Ihana kengittäjä vastasi hätäviestiin, mutta ei päässyt paikalle, joten käytin seuraavan puoli tuntia irrotellen kenkää naula kerrallaan. Onneksi Liinatukalla on vahvat kaviot, joten valmennusta ei tarvinnut perua. Maanantain ennustettu pakkaspäivä vaan vähän pelottaa, miten poika parka tarhassa liukastelee ilman hokkeja mokkuraisella pohjalla. Sisään jättäminen on täysin mahdoton ajatus, hevonen sekoaisi siitä täysin.

Takaisin valmennukseen:
Maarit on siis minulle valmentajana täysin uusi tuttavuus, toki hänen olympiaratsastaja-taustansa on tuttu. Lähdimme tunnustelemaan hänen oppejaan avoimin mielin.



Kerroin hiukan hepasta ja sen vahvuuksista ja ongelmakohdista ja aloitimme kevyessä ravissa ympyrällä. Ravasin molempiin suuntiin ja Maarit sanoi tykkäävänsä Liinatukan ravista. Myös muoto oli sopiva ja rennon oloinen. Korjauksia tehtiin ensin ratsastajaan. Kevensin liikaa eteen ja liike piti hakea enemmän polven taakse. Ympyrällä jatkoimme niin, että toisella puolikkaalla piti joko koko hevosta tai vain takapäätä siirtää ulospäin, kuitenkin piti jatkaa kääntämistä ympyrän suuntaan. Tarkoitus oli tuoda sisätakajalkaa paremmin rungon alle ja koska Liinatukka oli vähän jäykkä asettumaan, sain ajatella ensin taivutusta rungosta ja siitä hakea asetuksen. Toimi. Sitten ratsastimme kouluradan muotoista uraa (neliö-maneesissa) ja kulmat piti ratsastaa kuin voltti, askel sai tulla pienemmäksi, mutta tahdin tuli säilyä. Samaa tehtiin vuorollaan molempiin suuntiin.

Sitten tein muutaman voltin, jolla piti myös ajatella sisätakajalkaa hieman alle kun ura lähestyi ja jatkaa siitä avoon. Näin avo alkoikin paljon pehmeämmin ja sujuvammin kuin yleensä. Taas minun piti muistaa istua takataskujen päällä ja kun pääsin painopisteeni kanssa tarpeeksi taakse, alkoi Liinatukka polkemaan paremmin ja löysi tasapainon. Ravin tuli samalla vahva jousto, se oli hieno!

Teimme samalla ajatuksella myös travels-taivutusta eli etuosa uralla (asetus liikkeen suuntaan) ja takaosaa tuotiin hieman sisemmäksi. Maarit totesi taivutusten olevan jopa helppoja Liinatukalle. Tottahan se on, hevonen meni helposti ja vaivattomasti kun tasapaino oli kunnossa.




Jatkoimme sitten hetken vielä ympyrällä ja tarkoitus oli saada nostettua hevosen niskaa pyöreänä ylemmäs. Maarit totesi, että jos koetamme nostaa niskaa heti korvien takaa, saattaa hevonen jäykistyä samalla selästä mutta joka hevosella on yksilöllinen kohta, mitä se pitää mielellään korkeimpana kohtana ja tätä kohtaa halusimme ylemmäs.
Liinatukka alkoi jo väsymään ja en saanut erityisemmin niskaa ylös. Nyt Maarit totesi että pidän jalkoja aika takana ja tämän vuoksi minun on vaikea saada painopistettäni tarpeeksi taakse, jos antaisin pohkeiden tulla vähän edemmäs (istu polven takana), minun olisi helpompi pitää paino oikeassa paikassa. Hän oli niin oikeassa!

Huilitauon jälkeen otettiin laukkaa, ensin haastavampi vasen kierros ja Liinatukka oli koko ajan inasen vahva ja veti minua irti satulasta. Maarit huomasi tämän heti ja hankki meille satulaan kauhukahvan eli alaturparemmin, josta minun oli tarkoitus pitää ulkokädellä ja antaa hevosen vetää hihnaa vasten. Sain totutella vähän ravissa ja tässäkin Liinatukka koetti olla vahva, johon Maarit totesi, että kaikki hevoset, rodusta riippumatta, ovat vahvimmillaan, jos eivät ole taipuneita. siksi olisi todella tärkeää ylläpitää taivutus. Se oli olevinaan hankalaa, mutta Maarit muistuttu, että koska hevonen teki hyvin avot ja sulut, käyttäisin sitä hyväkseni ja ajattelisi avoa taivuttaessani ja kas yllätys, hommahan alkoi toimimaan paljon kevyemmin.

Laukassa olisi tärkeää ylläpitää taivutus myös ja uskaltaa myös antaa pohkeiden ja muun vaikuttamisen välillä pehmentyä, "uskalla hengittää välillä", ja hevonen alkoi toimimaan upeasti. Toki se oli vielä aika matala edestä, mutta laukkaan tuli pehmeyttä ja rauhaa ja kaikki tuntui yhtäkkiä paljon helpommalta. Remmistä pitäminen vaikutti siihen, että aloin pysymäään vahvemmin satulassa ja koko asentoni parani (videolta katsottua) ja Maarit totesikin, että jos hevonen on vahva, joudun pitelemään polvilla ja reisillä enkä pääse vaikuttamaan alapohkeella. Niin totta! Tuntui uskottamalta, että tämä valmentaja todella ymmärsi ongelmani siellä selässä ja miksi en voi vaikuttaa niin "kuin kuuluisi".

Sain valtavasti apukeinoja eri tilanteisiin ja siltikin oikeastaan keskityimme muuttamaan vain paria kohtaa ratsastuksessani. Hyödynsimme myös hevosen vahvuuksia hankalissa tilanteissa. Maarit myös keskittyi ainakin näin ekalla kerralla positiivisiin asioihin, eikä puhunut mitään vinoudestani, joka oli kyllä olkapäiden osalta välillä silmiinpistävä. (video).

Valmennuksesta jäi mahtava fiilis ja kyllähän yksityitunti on todellakin jotain ihan muuta kuin ryhmätunti, tekemistä voi muuttaa lennosta tunnin aikana, pääasia on lisätä hevosen toimivuutta, ei vain selvitä tehtävistä jotenkuten. Näitä selvästikin kullanarvoisia yksäreitä on onneksi luvassa lisää.

Videokooste tunnista täällä